Sauli Karhu

Loin tämän verkkosivun syksyllä 2018 harjoitellakseni tekemisistäni kertomista. Voidaan sitten säästää tärkeämmät asiat livekeskusteluihin 🙂 Kaikki sivuston tekstit ja kuvat ovat omiani.

Synnyin Ruotsissa siirtolaisperheeseen vuonna 1970, sattumalta(? 🙂 ) samana päivänä, kuin filosofi Bertrand Russel kuoli.  Kävin peruskoulun, lukion ja laivaston Ruotsissa. Lukio oli sähkö- ja elektroniikkapainotteinen. Laivastossa olin 15 kuukautta, radiosähköttäjänä.  Sitten muutin Suomeen 1991. Tajusin heti, että se ajoittui juuri laman alkuun, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole huomannut tässä selvää syy-seuraus-suhdetta.

Keski-ikään tullessani tiedostan, että olen ehtinyt tehdä monenlaisia asioita. Syksyn 2018 aikana päässäni alkoi kehittyä ajatus, että jospa kertoisin niistä jotain.

Olin jo lapsena kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Yläkoulun ja kunnan ja lukiokaupunginkin kirjastot kävin läpi tarkkaaan. Lukemistooni kelpasi sarjakuvat, nuorisoromaanit ja tiiliskiviklassikot, magnetofonin periaatteet, dx-kuuntelun ihmeellinen maailma ja elektroniikan alkeet. Ja klassisen ajan säveltäjien elämänkerrat! Olin tuolloin valtavan innostunut pianonsoittaja, ja se häivähti välillä jopa ammattivaihtoehtona. Soitan toki vieläkin.

1989 vs 2017

Hyvin pian selvisi kuitenkin, että haluan tekniselle alalle. Radiotekniikka/amatööriradio, elektroniikka ja sittemmin tietotekniikka veivät mukanaan, ammattiin asti. Muut kiinnostusalueeni ovat toki aina tuoneet elämääni lisämerkitystä harrastuksina, kuten esim. valokuvaus.

Viime aikoina, oikeastaan koronakeväänä 2020 se alkoi, innostuin hapanjuurileivonnasta. En ole kirjoittanut siitä vielä paljon, mutta muutaman blogiartikkelin olen kirjoittanut yleensäkin ruuanlaitosta ja leivonnasta. Kirjojen lukeminen on vähentynyt, mutta olen 2019 lähtien ollut Storytelin suurkuluttaja äänikirjapuolella.

Olen onnellisesti naimisissa ja minulla on iso, hieno perhe. Tästä syystä ette löydä minua Tinderistä, mutta toki Facebookista, Twitteristä ja Linkedinistä 🙂 Jos tunnet minut, laita kaveripyyntöä Facebookissa, se on minun ”pääkanavani”. Ellet tunne, voit silti seurata julkisia päivityksiäni, jos kiinnostaa 🙂

Blogistani löytyy asioita, joista innostun välillä kirjoittelemaan.

P.S. Nörttitieto: olen asentanut tämän nettisivuston Google Cloud Platformiin, josta on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut tärkeä alusta työssäni datan parissa.

Työhistoriani

Valmistuin tietoliikenteen/tietotekniikan insinööriksi Helsingin ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta Arcadasta vuonna 1995.


Olin kuitenkin jo vuodesta 1992 lähtien harjoittelijana ja osa-aikaisena ohjelmistohommissa Ericssonilla Kirkkonummen Jorvaksessa. Valmistuttuani minusta tuli C/C++ -kehittäjä. Kun www tuli 1993-1994, innostuin siitä valtavasti ja aloin oma-aloitteisesti kehittää osastollemme webbipohjaista muutostenhallintajärjestelmää Perlillä. Kirjoitin kollegani kanssa tästä aiheesta artikkelin Professional Tester-lehteen.

Vuonna 2000 siirryin Codeonlinelle, joka vaihtoi sittemmin nimensä Codetoysiksi. Teimme tekstiviesti- ja WAP-pelejä, kuten Haluatko miljonääriksi ja Trivial Pursuit kaikkiin maanosiin. Kehitin tuotantoprosessia, toimin testauspäällikönä ja käynnistin myös asiakaspalveluosaston.

Tuo ns. mobiilihuuma laantui kuitenkin yllättäen, yt-neuvottelut seurasivat toisiaan ja soittoääni- ja logobisnes tuli paikkaamaan liikevaihtoa. Tekstiviesti-Trivial Pursuit kuitenkin eli vielä vähän. Tein esimerkiksi kampanjaohjelman, joka lähetti tekstiviestejä satoihin tuhansiin ranskalaisiin kännyköihin, ja analysoi niihin reagointia. Tuntui kuitenkin, että halusin tehdä jotain hyödyllisempää. Aloin miettiä matkapuhelinta digiviihdemössövälineen sijaan tiedonsyöttövälineenä. Vuonna 2003 hankin sivutoimiluvan ja toiminimen Karsoft Consulting, jonka alla kehittelin verkkopalveluja. Tulin luoneeksi mm. palvelut tankkaus.com ja ajopaivakirja.com. Olen myynyt nuo molemmat palvelut vuosia sitten.

Diplomissa virheellisesti Karsoft Oy, kun yritys oli tuolloin Karsoft Consulting (tmi) 🙂

2004 opetin sivutoimisesti Javaa ja PHP:tä Arcadassa. Samoihin aikoihin aloin tehdä alihankintana verkkopalveluita muutamalle yritykselle. Yksi niistä oli työajanseurantapalvelu Kilon Osuus-Autolle. Siitä kehittyi 2005 idea mobiili-työajanseurannasta, leimaus.com joka johti Teleforum ry:n palkintoon vuonna 2006: Vuoden mobiilipalvelu yrityksille.

Koska Leimaus.com alkoi pian myyjän avittamana käydä kaupaksi, perustin vuonna 2007 kavereiden kanssa osakeyhtiön, jonka nimeksi tuli Movenium Oy. Toimin siinä aluksi tuotekehitysjohtajana, sitten asiakaspalvelupäällikkönä ja vuonna 2015 oli aika siirtyä markkinoinnin puolelle. Tuolloin Moveniumilla oli jo tytäryhtiö Tukholmassa. Kirjoitin tässä yrityksemme blogiin siitä, kun juhlimme toimintamme 10-vuotispäivää. Moveniumin liikevaihto kasvoi loppuvuoteen 2016 mennessä vajaaseen 3 miljoonaan, jolloin Visma Software Oy osti sen koko osakekannan. Siinä vaiheessa Moveniumilla oli melkein 30 työntekijää Suomessa ja Ruotsissa.

Vuonna 2019 yrityksemme perusti erillisen datatiimin huolehtimaan yritysdatasta. Minä olen tiimin yksi kulmakivistä. Työtehtäviini kuuluu monenlaiset tekniset värkkäilyt yritysprosesseissa ja yritystiedon kanssa. Olen huomannut, että 35 vuoden nörttäily-kokemus ja yrittäjätausta on aika harvinainen ja hyvä kombo tässä maailman ajassa, kun olemme alkaneet ihmetellä yritysdataa ja sen hyödyntämistä eri järjestelmien sekamelskassa. Tämä työ on nörttäilyn lisäksi yhteistyötä eri osapuolten kanssa; olen aina ajatellut, ettei organisaatiorajoja ole tarkoitettu toiminnan rajoiksi.

Löydät ammattiini liittyviä tietoja ja päivityksiä myös LinkedIn:istä.

Harrastukset

Pianonsoitto on ehkä tärkein harrastukseni. Olen soittanut pianoa 11-vuotiaasta lähtien. Nuorena aikuisena ja perheen perustamisen kiireissä tuli yli 10 vuoden tauko, kun minulla ei ollut pianoa, mutta en silloin ehtinyt harmitella sitä. Klassinen musiikki on ollut minulle aina tärkeää, siksi soittelenkin lähinnä sitä. Täällä lisää juttua ja videoita pianonsoitosta.

Valokuvauksesta innostuin jo yläkoululaisena, kamerakerhossa perehdyin pimiötyöskentelyyn, ja harrastin sitä kotonakin. Mutta sitten tähän harrastukseen tuli pitkä tauko. Vuonna 2014 hankin elämäni ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameran, ja siitä lähtien valokuvaus on ollut minulle todella tärkeä harrastus.

Olen myös radioamatööri, tunnukseni on OH3GGQ. Tämänkin harrastuksen keksin nuorena, ja siihenkin tuli 20 vuoden tauko, kunnes aloitin sen uudestaan vuonna 2010.  Täällä lisää tästä harrastuksestani. Tarkoitukseni on blogittaa tästäkin aiheesta tällä sivustolla…mahdollisesti myös englanniksi, sillä tämä ala on kansainvälinen. Vanha radioamatööriblogini on täällä.

Muita harrastuksiani:

  • Lukeminen on aina ollut minulle tärkeää. Fakta ja fiktio käy. Viime vuosina lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta puhelimen äänikirjasovellukset on hiljattain nostanut aktiivisuuttani valtavasti tällä saralla. Jopa niin, että muut harrastukset kärsivät, mutta se ei haittaa: rauhallinen meninki sopii minulle nyt erityisen hyvin vireän työn vastapainoksi.
  • Liikunta, toki säännöllisyys on viime vuosina ollut vähän niin ja näin. Erityisen mieleisiä liikuntalajeja: uinti, rullaluistelu, kävely, juoksu, pyöräily, tennis, sulkapallo. Jalkapalloa pelaisin, jos kehtaisin lähteä johonkin höntsäjoukkueeseen. Jouluna 2019 innostuin kovasti kuntosalihommasta ja tein paikallisen CMS Aplicon kanssa vuoden sopimuksen. Koronakevät 2020 toki katkaisi hyvin alkaneen putken. Olen koittanut paikata kahvakuulalla, kuntopyörällä, rullaluistimilla ja pyöräilyllä. Jonkun juoksulenkinkin olen tehnyt.
  • Monenlainen ”nörttäily” tietokoneella. Vuosia tämä oli taka-alalla, sillä työnikin on paljolti tätä samaa lajia. Nyt kuitenkin olen aktivoitunut myös harrastuspuolella. Mm. tämä sivusto on rakennettu ”nörttihenkisesti” Google Cloud Platformiin. Saapa nähdä, mitä muuta sen ympärille kehittyy ajan kanssa. Käteni toki protestoivat  nykyään kovasti ja joudun siksi rajoittamaan tätä toimintaani.
  • Kirjoittaminen. Kyllä, kirjoitan mielelläni. Se oli yksi syy tämän blogin käynnistämiseen. Olen blogittanut ennenkin, eri aiheista, jotka eivät ole enää ajankohtaisia. Muutamassa kirjaprojektissakin olen ollut mukana.
  • Shakki. Aiemmin intohimoisesti, nykyisin silloin tällöin, netissä ja livenä. Chess.comista minut löytää tunnuksella sauli70.
  • Tietokonepelit. Toki aina vain harvemmin nykyään; aika ei riitä kaikkeen kivaan. Saatat joskus löytää minut Steamista ja Originista nimellä hookkan. Räiskintäpelit ovat jääneet yllämainittujen käsiongelmien vuoksi vähemmälle, mutta Civilization-pelit ovat kuuluneet kuvaan kohta parisenkymmentä vuotta.
  • Musiikin kuuntelu. En kuuntele läheskään koko ajan, sillä kaipaan myös hiljaisuutta. Useimmiten kuuntelen klassista, sillä se on lapsuuteni maailmaa. Olen ollut Spotifyn maksullinen käyttäjä siitä lähtien, kun se tuli markkinoille. Erityisesti pianomusiikki ja vanha musiikki osuu. Youtubesta löytyy upeita konsertteja, joita katselen välillä.

Lisäksi on monenlaisia kiinnostuksia, joita en suoranaisesti lue harrastuksiksi, kuten tähtitiede, uskontotiede/maailmankuvat, psykologia. Olin mm. pari vuotta Uskonnon Uhrien Tuki ry:n hallituksessa. Blogitin joskus muutaman vuoden ajan täällä noista aiheista, kun minulla on niistä omakohtaista kokemusta. En ole enää kovin aktiivinen sillä saralla, joten olen pistänyt tuon blogin ”pakettiin”. Säilytän sen kuitenkin, sillä sitä luetaan aika paljon ja olen ymmärtänyt, että sitä tarvitaan.

Nuorena harrastin lisäksi postimerkkeilyä ja dx-kuuntelua, niitäkin hyvin intohimoisesti. Aika on vähän tainnut ajaa ohi näiden harrastusten.

Vaimoni kanssa katson usein (mielestämme) laadukasta tv-tarjontaa, useimmiten netistä jälkikäteen. Dokumentit ja älykäs(?) viihde ovat suosikkejamme. Myös koukutumme välillä hyviin Netflix-sarjoihin. 

Ruuanlaitto kiinnostaa. Sienestys on keski-iän villitys, ja haluaisin lisäksi päästä virkistämään nuoruuteni kalastusharrastusta. Täällä tietoa osterivinokasprojektistani. Olen ruuanlaitossa ja syömisessä ehdoton kalafriikki. 

Nörttihistoriani

Koodaus ja kaikenlainen nörttäily tietokoneella on ollut minulle tärkeää jo yli 30 vuotta. Matkan varrella on tullut opittua aika monta tietoteknistä järjestelmää ja ohjelmointikieltä.

BASIC:ista tuli  minulle tuttu seiskaluokalla vuonna 1983, kun varailin välitunneilla itselleni aikoja juuri perustetussa tietokoneluokassa. Marjojen poimimisella ja myymisellä tienasin kohta Commodore 64:n, jota opin käyttämään ja vähän ohjelmoimaankin (eniten toki pelasin tuolloin). Amiga ja Atari 520st tulivat myöhemmin hieman tutuiksi nörttikavereideni kautta. Tajusin, että jotku ovat vielä nörtimpiä, kuin minä, mutten antanut sen häiritä liikaa; olihan minulla muitakin harrastuksia, jotka veivät aikaa.

Vuonna 1987 hankin kesätyörahoillani PC XT:n, jossa oli 640 kilotavun keskusmuisti (10 kertaa enemmän kuin Commodoressa!)  ja kiintolevy, jossa oli käsittämättömät 20 megatavun tallennustila! Vaikka säädin innossani asioita, en vielä tässäkään vaiheessa päässyt kunnolla varsinaisen ohjelmoimisen eli koodaamisen makuun. Ei oikein ollut esikuvia, enkä päässyt kiinni oleellisiin tietolähteisiin; sosiaaliset piirini olivat tietyistä syistä rajalliset.

Lukiossa hankin ohjelmoitavan laskimen HP48 RPN-järjestelmällä (Reverse Polish Notation). Opin nopeasti sen ohjelmoinnin. Lukion jälkeen pääsin erinäisten pääsykokeiden jälkeen laivastoon sähköttäjäksi vuonna 1989. Pesti kesti 15 kuukautta, todella hienoa aikaa, minusta tuli siinä ohessa aika nopeatahtinen sähköttäjä. Kerran tein tiedostelulaivan komentosillalla olevassa radiohytissäni yön hiljaisina tunteina simppelin ohjelman, joka laski havaintojen paikallistamiseen liittyviä asioita helpommin kuin harpilla ja kartalla. Laivan kommodori oli kohteliaan vaikuttunut tekeleestäni. Vaikkei Ruotsin laivasto muuttanutkan käytäntöjään ohjelmani vuoksi, sain tuosta kuitenkin jonkinlaisen henkisen sulan hattuuni. (Tuo ohjelmointiyö oli  poikkeus; normisti kirjoittelin öisin laivan uutislehden lisäsivuja Äpy/Julkku-tyyliin. Oli todella luontevaa minulle, sillä olen aina pitänyt kirjoittamisesta, tuolloin ruotsiksi, nykyään enemmänkin suomeksi. Minulla on joitakin noista lehdistä jäljellä, ja olen vieläkin hieman ylpeä niistä)

Tuosta parin vuoden päästä eli vuonna 1992 olin nuorena insinööriopiskelijana Suomen Ericssonilla työharjoittelijana. Välissä oli ollut teurastamon siivousta ja mankelointia. Mutta Ericssonilla tajusin, että työntekohan voi olla hauskaakin! Jälkikäteen mietin, että sainkohan tuon hienon Ericsson-harjoittelupaikan vain siksi, että osasin ruotsia? No, ihan sama, lopulta. Sain alkajaisiksi tehtäväkseni tehdä tuolloin melko uudella Excelillä (Excel 3.0) projektinhallintajärjestelmän. Makro-ohjelmointi tuli siinä tutuksi; sitähän tarvitaan vielä nykyisinkin, Google Sheet-maailmassakin, joten ei ollut turha oppi. (Excel-taidoista on muutoinkin ollut sittemmin hyötyä koko urani ajan, tähän päivään asti: kun perustamani yrityksen Moveniumin myyntiä järjesteltiin 2016, tein laskutushistorian pohjalta Excelillä mm. pivot-analyysiä hyödyntäen ns. churn-analyysin koko yrityksen taipaleelta.)

Myös Turbo Pascal tuli tutuksi Ericssonilla. Mutta ohjelmointikieli nimeltä C innosti opiskeluissa erityisesti.  Sain hyviä arvosanoja labratöistäni. Vaihto-oppilaana Lontoossa  opin myös ns. oliopohjaisen C++-kielen.

Kun valmistuin insinööriksi vuonna 1995, siirryin Ericssonilla puhelinkeskusten testausohjelmistojen kehitysosastolle. Ylläpidin aluksi muiden tekemiä C:llä  ja C++:lla tehtyjä ohjelmia Unix/Solaris-ympäristössä. Koska Windows-maailma teki tuloaan tosissaan, ns. ”porttasin” vuosina 1987-1999 yli 500 000 koodirivin ohjelman Solariksesta Windowsiin. Se oli teknisesti melko haastava homma; suurin projektini siihen mennessä.

Tuon bittitason värkkäilyn ohessa otin työkäyttöön harrastuksissani tutuksi tulleen uuden webbimaailman: kehitin osastollemme webbipohjaisen vikahallintajärjestelmän, jonka pyrin alhaisesta organisaatioasemastani huolimatta nivomaan osaksi prosessejamme. Kotona värkkäsin nuoren perheenisän innolla vapaahetkinä webbitekniikoiden parissa, JavaScript-pelejä jne. Perustin vuonna 1996 eka kertaa sivutoimisen yrityksen, ja tein pari ohjelmointiprojektia. Ne eivät tuolloin vielä menneet aivan putkeen,  mutta opin kuitenkin  paljon Windows-ohjelmoimisesta.

Prosessien sujuvoittaminen ja automatisoiminen on jostain syystä aina ollut ammatillisen urani punainen lanka. Nörttäily on kivaa, mutta päämääränäni on siinä aina ollut mahdollisimman tärkeiden ongelmien ratkominen. Tajusin jossain vaiheessa, että minulla taitaa olla toinenkin melko hyödyllinen taito: edistän mielelläni hyviä asioita ”ruohonjuuritasolla”, vähän niinkuin byrokratian ohitse. Se ei ole kapinaa, vaan malttamattomuuttani: en pidä siitä, että organisaatiorakenteet estävät järkevän kehityksen. Totta kai tällaisessa tarvitaan herkkyyttä, ettei homma mene kaoottiseksi.

Vuosituhannen vaihteessa, internet&mobiiilihuuman aikoihin siirryin Codetoysiin kehittämään ohjelmistokehitys-, testaus- ja tuotantoprosesseja. Tuli vastaan mm. uusia ohjelmointikieliä: java, perl ja ohjelmistojen väliset rajapinnat. Ja puhelinpalvelut: tekstiviesti- ja nettipalvelut! Tuolloin puhuttiin WAP-teknologiasta. Tuli todellakin paljon uutta opittavaa vuosituhannen vaihteen teknologisen kehityksen myllerryksessä. Opin sen, että ohjelmistoteollisuus on paljon muutakin kuin yksittäisten nörttien värkkäilyjä bittien ja tavujen kanssa. Ollessani testausosaston vetäjä, kirjoitin kollegan kanssa Professional Tester-lehteen artikkelin Perlin käytöstä mobiilipalvelujen automaattisessa testauksessa.

Biteillä ja tavuilla voidaan tehdä kaikenlaista osaavissa käsissä. Aloin uskoa, että osaan tämän alan. Mutta digihömppä peleineen, logoineen ja soittoäänineen alkoi tuntua epämotivoivalta teknisistä haasteistaan huolimatta; halusin tehdä jotain hyödyllistä, ja erityisesti jotain, missä matkapuhelimesta olisi hyötyä.

2003 aloin harrastuspohjalta tekemään mobiilipalveluita, joissa oli tarkoituksena käyttää puhelinta tiedonsyöttövälineenä. Opettelin sitä varten uuden PHP-ohjelmointikielen. Kohta lanseerasin ns . LAMP-ympäristössä tankkaus.comin, ajopaivakirja.comin ja aktivoin samalla vuosia sitten pöytälaatikkoon laittamani toiminimen. Vuonna 2004 opetin juuri oppimaani PHP:tä ja Javaa ammattikorkeakoulussa, tein ajopaivakirja.comista pienen bisneksen ja aloin tehdä alihankintaa P&K-yrityksille.

Tästä tuli pohja Moveniumille, josta kasvoi vuosien saatossa merkittävä palveluntarjoaja etenkin rakennusalan toiminnanohjaukseen. Toimin pitkään yrityksen tuotekehitysjohtajana. Vuonna 2014 käynnistin Moveniumin asiakaspalveluosaston. Seuraavana vuonna siirryin kehittämään markkinointia, etenkin siihen liittyviä teknisiä asioita…siinä tuli pitkästä aikaa uutta teknistä opittavaa, kun jouduin perehtymään hakukoneoptimointiin ja asiakashallintajärjestelmiin.

Vuosina 2016-2017 kehitin Moveniumin asiakashallintaa, yhdistäen siihen mm. Zapier-pohjaisen webbiliidiprosessin. Vuoden 2018 alusta, noin vuosi yrityskaupan jälkeen, siirryin Visma Softwaren markkinointitiimiin. Nyt olen pitkästä aikaa opetellut aivan uusia asioita: yritysdatan hallinta ja sen hyödyntäminen asiakaskokemuksen parantamiseen. Ja sitä kautta siis liiketoiminnan tehostamiseen, tietenkin. Ja taas nörttäillään…voi veljet, mitä kaikkea voidaankaan tehdä, kun saadaan yritystoiminnan datat yhteen paikkaan! Uusimpia tuttavuuksiani ovat ns. big data-käsittely, Google Cloud Platform, ja uusi ohjelmointikieli Python. Olen myös opiskelemassa koneoppimista, katsotaan, mihin asti sen kanssa päästään. Työnantajani tuntuu arvostavan näitä itsekseni hakemiani aluevaltauksia, mikä on hauskaa.

P.S. Huomasin jälkikäteen, että hieman sivuutin Linuxin tässä tarinassa…johtuu varmaan siitä, että se on niin itsestäänselvä osa nörttitarinaani, vuodesta 1994 lähtien.