Nörttihistoriani

Koodaus ja kaikenlainen nörttäily tietokoneella on ollut minulle tärkeää jo yli 30 vuotta. Matkan varrella on tullut opittua aika monta tietoteknistä järjestelmää ja ohjelmointikieltä.

BASIC:ista tuli  minulle tuttu seiskaluokalla vuonna 1983, kun varailin välitunneilla itselleni aikoja juuri perustetussa tietokoneluokassa. Marjojen poimimisella ja myymisellä tienasin kohta Commodore 64:n, jota opin käyttämään ja vähän ohjelmoimaankin (eniten toki pelasin tuolloin). Amiga ja Atari 520st tulivat myöhemmin hieman tutuiksi nörttikavereideni kautta. Tajusin, että jotku ovat vielä nörtimpiä, kuin minä, mutten antanut sen häiritä liikaa; olihan minulla muitakin harrastuksia, jotka veivät aikaa.

Vuonna 1987 hankin kesätyörahoillani PC XT:n, jossa oli 640 kilotavun keskusmuisti (10 kertaa enemmän kuin Commodoressa!)  ja kiintolevy, jossa oli käsittämättömät 20 megatavun tallennustila! Vaikka säädin innossani asioita, en vielä tässäkään vaiheessa päässyt kunnolla varsinaisen ohjelmoimisen eli koodaamisen makuun. Ei oikein ollut esikuvia, enkä päässyt kiinni oleellisiin tietolähteisiin; sosiaaliset piirini olivat tietyistä syistä rajalliset.

Lukiossa hankin ohjelmoitavan laskimen HP48 RPN-järjestelmällä (Reverse Polish Notation). Opin nopeasti sen ohjelmoinnin. Lukion jälkeen pääsin erinäisten pääsykokeiden jälkeen laivastoon sähköttäjäksi vuonna 1989. Pesti kesti 15 kuukautta, todella hienoa aikaa, minusta tuli siinä ohessa aika nopeatahtinen sähköttäjä. Kerran tein tiedostelulaivan komentosillalla olevassa radiohytissäni yön hiljaisina tunteina simppelin ohjelman, joka laski havaintojen paikallistamiseen liittyviä asioita helpommin kuin harpilla ja kartalla. Laivan kommodori oli kohteliaan vaikuttunut tekeleestäni. Vaikkei Ruotsin laivasto muuttanutkan käytäntöjään ohjelmani vuoksi, sain tuosta kuitenkin jonkinlaisen henkisen sulan hattuuni. (Tuo ohjelmointiyö oli  poikkeus; normisti kirjoittelin öisin laivan uutislehden lisäsivuja Äpy/Julkku-tyyliin. Oli todella luontevaa minulle, sillä olen aina pitänyt kirjoittamisesta, tuolloin ruotsiksi, nykyään enemmänkin suomeksi. Minulla on joitakin noista lehdistä jäljellä, ja olen vieläkin hieman ylpeä niistä)

Tuosta parin vuoden päästä eli vuonna 1992 olin nuorena insinööriopiskelijana Suomen Ericssonilla työharjoittelijana. Välissä oli ollut teurastamon siivousta ja mankelointia. Mutta Ericssonilla tajusin, että työntekohan voi olla hauskaakin! Jälkikäteen mietin, että sainkohan tuon hienon Ericsson-harjoittelupaikan vain siksi, että osasin ruotsia? No, ihan sama, lopulta. Sain alkajaisiksi tehtäväkseni tehdä tuolloin melko uudella Excelillä (Excel 3.0) projektinhallintajärjestelmän. Makro-ohjelmointi tuli siinä tutuksi; sitähän tarvitaan vielä nykyisinkin, Google Sheet-maailmassakin, joten ei ollut turha oppi. (Excel-taidoista on muutoinkin ollut sittemmin hyötyä koko urani ajan, tähän päivään asti: kun perustamani yrityksen Moveniumin myyntiä järjesteltiin 2016, tein laskutushistorian pohjalta Excelillä mm. pivot-analyysiä hyödyntäen ns. churn-analyysin koko yrityksen taipaleelta.)

Myös Turbo Pascal tuli tutuksi Ericssonilla. Mutta ohjelmointikieli nimeltä C innosti opiskeluissa erityisesti.  Sain hyviä arvosanoja labratöistäni. Vaihto-oppilaana Lontoossa  opin myös ns. oliopohjaisen C++-kielen.

Kun valmistuin insinööriksi vuonna 1995, siirryin Ericssonilla puhelinkeskusten testausohjelmistojen kehitysosastolle. Ylläpidin aluksi muiden tekemiä C:llä  ja C++:lla tehtyjä ohjelmia Unix/Solaris-ympäristössä. Koska Windows-maailma teki tuloaan tosissaan, ns. ”porttasin” vuosina 1987-1999 yli 500 000 koodirivin ohjelman Solariksesta Windowsiin. Se oli teknisesti melko haastava homma; suurin projektini siihen mennessä.

Tuon bittitason värkkäilyn ohessa otin työkäyttöön harrastuksissani tutuksi tulleen uuden webbimaailman: kehitin osastollemme webbipohjaisen vikahallintajärjestelmän, jonka pyrin alhaisesta organisaatioasemastani huolimatta nivomaan osaksi prosessejamme. Kotona värkkäsin nuoren perheenisän innolla vapaahetkinä webbitekniikoiden parissa, JavaScript-pelejä jne. Perustin vuonna 1996 eka kertaa sivutoimisen yrityksen, ja tein pari ohjelmointiprojektia. Ne eivät tuolloin vielä menneet aivan putkeen,  mutta opin kuitenkin  paljon Windows-ohjelmoimisesta.

Prosessien sujuvoittaminen ja automatisoiminen on jostain syystä aina ollut ammatillisen urani punainen lanka. Nörttäily on kivaa, mutta päämääränäni on siinä aina ollut mahdollisimman tärkeiden ongelmien ratkominen. Tajusin jossain vaiheessa, että minulla taitaa olla toinenkin melko hyödyllinen taito: edistän mielelläni hyviä asioita ”ruohonjuuritasolla”, vähän niinkuin byrokratian ohitse. Se ei ole kapinaa, vaan malttamattomuuttani: en pidä siitä, että organisaatiorakenteet estävät järkevän kehityksen. Totta kai tällaisessa tarvitaan herkkyyttä, ettei homma mene kaoottiseksi.

Vuosituhannen vaihteessa, internet&mobiiilihuuman aikoihin siirryin Codetoysiin kehittämään ohjelmistokehitys-, testaus- ja tuotantoprosesseja. Tuli vastaan mm. uusia ohjelmointikieliä: java, perl ja ohjelmistojen väliset rajapinnat. Ja puhelinpalvelut: tekstiviesti- ja nettipalvelut! Tuolloin puhuttiin WAP-teknologiasta. Tuli todellakin paljon uutta opittavaa vuosituhannen vaihteen teknologisen kehityksen myllerryksessä. Opin sen, että ohjelmistoteollisuus on paljon muutakin kuin yksittäisten nörttien värkkäilyjä bittien ja tavujen kanssa. Ollessani testausosaston vetäjä, kirjoitin kollegan kanssa Professional Tester-lehteen artikkelin Perlin käytöstä mobiilipalvelujen automaattisessa testauksessa.

Biteillä ja tavuilla voidaan tehdä kaikenlaista osaavissa käsissä. Aloin uskoa, että osaan tämän alan. Mutta digihömppä peleineen, logoineen ja soittoäänineen alkoi tuntua epämotivoivalta teknisistä haasteistaan huolimatta; halusin tehdä jotain hyödyllistä, ja erityisesti jotain, missä matkapuhelimesta olisi hyötyä.

2003 aloin harrastuspohjalta tekemään mobiilipalveluita, joissa oli tarkoituksena käyttää puhelinta tiedonsyöttövälineenä. Opettelin sitä varten uuden PHP-ohjelmointikielen. Kohta lanseerasin ns . LAMP-ympäristössä tankkaus.comin, ajopaivakirja.comin ja aktivoin samalla vuosia sitten pöytälaatikkoon laittamani toiminimen. Vuonna 2004 opetin juuri oppimaani PHP:tä ja Javaa ammattikorkeakoulussa, tein ajopaivakirja.comista pienen bisneksen ja aloin tehdä alihankintaa P&K-yrityksille.

Tästä tuli pohja Moveniumille, josta kasvoi vuosien saatossa merkittävä palveluntarjoaja etenkin rakennusalan toiminnanohjaukseen. Toimin pitkään yrityksen tuotekehitysjohtajana. Vuonna 2014 käynnistin Moveniumin asiakaspalveluosaston. Seuraavana vuonna siirryin kehittämään markkinointia, etenkin siihen liittyviä teknisiä asioita…siinä tuli pitkästä aikaa uutta teknistä opittavaa, kun jouduin perehtymään hakukoneoptimointiin ja asiakashallintajärjestelmiin.

Vuosina 2016-2017 kehitin Moveniumin asiakashallintaa, yhdistäen siihen mm. Zapier-pohjaisen webbiliidiprosessin. Vuoden 2018 alusta, noin vuosi yrityskaupan jälkeen, siirryin Visma Softwaren markkinointitiimiin. Nyt olen pitkästä aikaa opetellut aivan uusia asioita: yritysdatan hallinta ja sen hyödyntäminen asiakaskokemuksen parantamiseen. Ja sitä kautta siis liiketoiminnan tehostamiseen, tietenkin. Ja taas nörttäillään…voi veljet, mitä kaikkea voidaankaan tehdä, kun saadaan yritystoiminnan datat yhteen paikkaan! Uusimpia tuttavuuksiani ovat ns. big data-käsittely, Google Cloud Platform, ja uusi ohjelmointikieli Python. Olen myös opiskelemassa koneoppimista, katsotaan, mihin asti sen kanssa päästään. Työnantajani tuntuu arvostavan näitä itsekseni hakemiani aluevaltauksia, mikä on hauskaa.

P.S. Huomasin jälkikäteen, että hieman sivuutin Linuxin tässä tarinassa…johtuu varmaan siitä, että se on niin itsestäänselvä osa nörttitarinaani, vuodesta 1994 lähtien.