Liikutuksen voima

Varhaiskeski-ikäisenä, vähän alle nelikymppisenä aloin tutustua tunnemaailmaani. Olin siihen asti ollut melko lailla vieras itselleni. Loppuunpalaminen ja suuri perhetragedia sytytti pitkään kyteneen maailmankuvallisen kriisin täyteen roihuun. Ensi kertaa tajusin, etten elä itselleni sopivaa elämää; kuljin jotain opittua, saneltua elämänpolkua.

Aloin miettiä, mikä minut oli johdattanut siihen pisteeseen. Vastaus ei ole aivan yksinkertainen, vaan koostuu monesta erillisestä, toisiinsa kietoutuvasta asiasta. Vaikka kokonaisuus on monisyheröinen vyyhti, innostaa välillä analysoida siitä löytyviä asioita erikseen.

Nyt sain ajatuksen tutkia erästä kiinnostavaa tunnetilaa: liikutus. Luokittelen liikutukseksi sen tunteen, joka aiheuttaa pakahdusta, äänen sortumista ja pyrkii kostuttamaan silmät. Eikö olekin hieno tunne? Minulle tuo tunne tulee melko harvoin, mutta niinä kertoina, kun se tulee, minulla on jostain syystä ollut aina tarve koittaa piilottaa se tunne, tai ainakin sen vahvuus. “Isot miehet eivät itke”-syndroomastahan siinä on kai kyse. Tämä ei liene kovin haitallista, mutta koitan silti kehittyä tässä asiassa: olisihan se kai edukseni, jos osaisin olla mahdollisimman aito.

Liikutus on suuri voima, joka voi yhdistyä moneen eri asiaan. Pienet lapset ovat helposti liikuttavia, se on tietääkseni hyvin luonnollista ja oikein. Myös musiikki, uskonto, urheilu ja vaikkapa kansallistunne voi tietyissä olosuhteissa aiheuttaa liikutuksen tunnetta, varsinkin, kun noita asioita yhdistellään.

Vaikka Iivo Niskasen voitto viidelläkympillä pakahdutti minua, hänen toimintansa ei tosiasiassa juuri liity minuun mitenkään, vaan elän minulle opetettua Suomi-tarinaa. Tämä ei toki haittaa, ja järkevänä ihmisenä tajuan, ettei Suomi ole ainakaan tämän perusteella maailman paras maa.

Myös hyvällä retoriikalla voidaan herättää vahvoja tunteita puheena olevan asian puolesta, olkoon sitten kyseessä karismaattinen herätyssaarnaaja, poliittinen kaunopuhuja tai ilmastoaktivisti.

Tuosta tuleekin mieleen, voiko joskus käydä niin, että oma liikutus aiheuttaa harhaisia käsityksiä jopa totuudesta: “Koska minusta tuntuu pakahduttavalta, puhujan on oltava oikeassa.” Tähän vasteeseenhan puhuja pyrkiikin, ja siksi tässä on vaaran paikka, jos lähdetään luottamaan toisen tahon tuottamaan tunteeseen.

Vaikka moni lestadiolaispuhuja sai minut aikanaan liikuttumaan viedessään puheensa kulminaatiopisteeseen, tajuan nyt, ettei se mitenkään todista, että olin oikeassa uskossa, vaikka juuri silloin tuntuikin siltä. Koska tiedän, että toisissa, yhtä eksklusiivisissakin uskonyhteisöissä voidaan tuottaa samanlaisia tuntemuksia täysin eri opein, päässäni muhi vuosikausia älyllinen ristiriita: eihän kaikki oikeat uskot voi loogisesti ottaen olla oikeita! Tämä ns. kognitiivinen dissonanssi pysyi kuitenkin pitkään hallinnassa, kuten ihmisillä usein pysyy, mutta lopulta väsyin suorittaessani tuota minulle opetettua uskomistani.

Nykyään en perusta käsitystäni maailmasta tuntemuksiini, vaan siihen, mitä tiede siitä tietää. Kai voisin sanoa uskovani tieteeseen ja tieteen totuuteen pyrkivään luonteeseen. Pärjään sen epätietoisuuden kanssa, etten tiedä, miksi olemme täällä; oikeastaan minua ei juuri tuo kysymys edes kovin paljon kiinnosta. Kuoleman jälkeisiin asioihin liittyenkään minuun ei voi enää vaikuttaa tunteiden kautta, sillä tiedän, ettei totuus löydy tuostakaan asiasta tunteilla: en voi vaikuttaa kuolemanjälkeiseen mahdolliseen kohtalooni. Eikä todennäköisesti kukaan muukaan, mutten voi kieltää ihmisiltä omaa tunnettaan tästä.

Vaikka siis järkeilen mielelläni, osaan silti liikuttua! Joidenkin liikutuksen lajien kanssa olen nykyäänkin aivan sinut, kuten kauniin musiikin pakahduttava voima: hetkittäin jopa ymmärrän, miksi jotkut kytkevät tietynlaisen musiikin tuonpuoleisiin, taivaallisiin aiheisiin.

Minua pakahduttaa jostain syystä kovasti myös myös ihmisten erityisen hienot taidot, joihin törmään välillä YouTubessa. Ja ihmiskunnan huikeat kehitysaskeleet! Kun Perseverance laskeutui Marsiin, huikaistuin, melkeinpä liikutuin, kun tajusin laidasta, miten jäätävän haastavasta projektista siinä oli kyse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.