Hiiritauti

Mietin ammattitauteja. Olen tehnyt tietokonepohjaista, ns. tietotyötä 90-luvun alkuvuosista lähtien. Homma on minulle vieläkin todella mukavaa, mutta viimeisen 10 vuoden aikana on ollut ajoittain paljonkin haasteita käsieni kanssa. Kaikki mahdolliset ergonomia-asiat on käyty läpi, ja käytän lisäksi hiirtä sujuvasti molemmilla käsillä, mutta nimenomaan se on hiiri, joka on se suurin ongelma. Pieni hiiri, jonka käyttäminen on helppoa ja kätevää, eikö olekin ironista? Jännetuppitulehduksia ja muitakin epämääräisiä kipuja, välillä säteillen pidemmällekin.

Taitaa olla niin, että ihmisen kroppa on biologian puolesta ”tottunut” vähän raskaampien työkalujen käyttämiseen. Toisaalta, eivät perinteiset metsuritkaan kai selvinnet ilman vaivoja keski-ikään, jos pysyivät edes siihen asti hengissä. Teollisuudessa yksitoikkoisten työvaiheiden aiheuttamat sairaspoissaolot huomattiin jo vuosikymmeniä sitten.

Mutta tietotyö, vaikka se henkisesti  onkin parhaimmillaan erittäin kiehtovaa ja palkitsevaa, on fyysisesti monotonista. Pientenkin liikkeiden toisto miljoonia kertoja kuluttaa kroppaa. Ja ihminen kuluu vanhetessaan, vaikka tekisi mitä.

48-vuotiaana olen vielä (tai oikeastaan taas, burnout läpikäytynä) vireä työntekijä, mutta joudun kuuntelemaan kroppaani äärimmäisen tarkkaan, ettei ongelmat riistäytyisi käsistä. Tällä viikolla oikea käsi alkoi pitkästä aikaa vihoitella pahaenteisesti, joten siirsin kotikoneen hiiren vasempaan käteen.  Toimistolla minulla on pystyhiiri (ergonomisesti aivan loistava), mutta se toimii vain oikealla kädellä. Näppäimistöni on sellainen vähän erikoinen kahtiajaettu, jotta saisin lisäergonomiaa näpyttelyyn.

Lisäksi koitan satsata taukoihin ja liikuntaan. Uiminen on tänä syksynä ollut tärkein liikunnan muoto, vaikka onkin vaikea huolehtia tasaisesta liikuntarytmistä, kun ei mukamas ehdi. Hiihtokelejä odottelen.

Tietotyö on hienointa, mitä ihminen voi ammatikseen tehdä. Ei voi ehkä yleistää, mutta ainakin se sopii minulle; aivojen haastaminen tuntuu merkitykselliseltä ja pitää vireänä. Kunhan pidän fyysiset pikkuvaivat aisoissa sopivan terveellä elämäntyylillä, niin sanoisin, ettei hyvän työpäivän jälkeinen hyvänolontunne poikkea paljonkaan vaikkapa maanviljelijän työn palkitsevuudesta.

P.S. Älypuhelin on aivan vihoviimeinen keski-ikäisen tietotyöläisen vempain. Joudun rajoittamaan puhelin-somekäyttöä tietoisesti, sillä käteni eivät pidä siitä ollenkaan.