Wannabe-kotistudio joulupäivänä

Jouluevankeliumi ohjelmointikielellä – Christmas Gospel in programming language

Jouluevankeliumi on käännetty monelle kielelle. Käänsin sen nyt myös ohjelmointikielelle.

The Christmas Gospel now also in programming language.

//
// Christmas Gospel version 1.0.0
//

year=0;
country.name=Syria;
country.ruler=Quirinius;

for (a=1;a<=nrPeople;a++) {
  foreach ( city ) {
    city.taxCatalog[a]=people[a];
  }

  if {
    people[a].name=”Josef”;
    josef = people[a];
  }

  if ( josef.ancestry == ”David” ) {
    josef.city= “Betlehem”;
    maria = josef.betrothed;
  }
}

if ( maria.getPregnancyStatus() == 1 
     AND maria.getPregnancyTime() == 9 
     AND josef.getCurrentCity() == “Betlehem”) {
  isChildBorn = true;
  child = generateDescendant(maria);
  child.setGender(BOY);
}

if ( checkFreeLodging(josef.getCurrentCity()) == false ) {
  child.setBed(CRIB);
}

while ( shepherds.getStatus(WORKING) AND isChildBorn ) {
  showAngelOfLord = true; 
  lordGlory=100; 
  shepherds.setMood(SCARY);
  outputAngelMessage();
  heavenlyHostVolume = 100;
  outputHeavenlyHostMessage();
} 
shepherdSpeed = 100;
originalLocation = shepherds.currentLocation();
shepherds.setNextLocation( “Betlehem”);
childFound = true;

others.tell(childFoundMessage);
others.setMood(AMAZED);
maria.treasureAndPonder(ALL);
shepherds.setNextLocation(originalLocation);
shepherds.praiseGod();

Automatic antenna switch

(Continuing my old oh3ggq.blogspot.com/ blog here)

Finally I am making this true: automatic antenna switch! I ordered a nice combo from remoteqth.com : Band Decoder II (MK2) and ”six2one switch”. The MK2 came partly as a kit. Since it’s based on Arduino, it was a nice new acquintance to me. Some soldering was needed in the project, but for me the software was the most interesting part.

The video shows how the band decoder detects the rig frequency and switches antenna relays based on configurations I have made in the band decoder. The grey box will be installed outdoors; in comes only one coaxial cable and one control cable. The control cable is just an ordinary network wire; I found it fit well for this purpose.

EDIT: This is how I installed it. More antennas to come…

Automaatinen antenninvaihtaja

Minulla on muutama radioamatööriantenni, yksi talon katolla ja loput metsässä. Antennit on tarkoitettu eri taajuusalueille. Aiemmin olen vaihtanut antenneja käsin, mutta monen paksun antenninjohdon tuominen sisään on muutoin ollut vähän hankala ratkaisu, sisustuskin siinä kärsii, kun joudun tuomaan monta paksua johtoa pitkän matkaa sisätiloissa.

Kasvoi ajatus järjestää niin,  ettei kaikkia johtoja tarvitsi tuoda sisään. Sellainen vaatisi antenninvaihtajan ulos. Automaattinen antennin vaihtaminen alkoi kiinnostaa myös siksi, että se olisi kätevää ja huoletonta, etenkin radiokilpailuissa.

Tänä syksynä aloin tuumasta toimeen: tilasin kamat järjestelmään, jonka sain tähän vaiheeseen tänään:

Tuli vähän juotoshommia ja Arduino-ohjelman säätämistä. Hommaan meni kokonaisuudessaan muutama tunti ja nyt alkaa olla aika valmista. remoteqth.comista löytyi ohjeet ja he selvittivät epäselvyyksiä ystävällisesti sähköpostitsekin.

Tuo harmaa laatikko on tarkoitus siirtää ulkotiloihin, ja metsästä tulevat antennijohdot kytketään siihen. Laatikosta tulee vain kaksi johtoa radioasemalle: ohjauspiuha ja antennijohto. Ohjauspiuha (n.20m) on tehty verkkojohdosta. Todennäköisesti en ollut ensimmäinen, joka keksin sen?

EDIT: Tältä vaihtaja näyttää asennettuna:

 

Hiiritauti

Mietin ammattitauteja. Olen tehnyt tietokonepohjaista, ns. tietotyötä 90-luvun alkuvuosista lähtien. Homma on minulle vieläkin todella mukavaa, mutta viimeisen 10 vuoden aikana on ollut ajoittain paljonkin haasteita käsieni kanssa. Kaikki mahdolliset ergonomia-asiat on käyty läpi, ja käytän lisäksi hiirtä sujuvasti molemmilla käsillä, mutta nimenomaan se on hiiri, joka on se suurin ongelma. Pieni hiiri, jonka käyttäminen on helppoa ja kätevää, eikö olekin ironista? Jännetuppitulehduksia ja muitakin epämääräisiä kipuja, välillä säteillen pidemmällekin.

Taitaa olla niin, että ihmisen kroppa on biologian puolesta ”tottunut” vähän raskaampien työkalujen käyttämiseen. Toisaalta, eivät perinteiset metsuritkaan kai selvinnet ilman vaivoja keski-ikään, jos pysyivät edes siihen asti hengissä. Teollisuudessa yksitoikkoisten työvaiheiden aiheuttamat sairaspoissaolot huomattiin jo vuosikymmeniä sitten.

Mutta tietotyö, vaikka se henkisesti  onkin parhaimmillaan erittäin kiehtovaa ja palkitsevaa, on fyysisesti monotonista. Pientenkin liikkeiden toisto miljoonia kertoja kuluttaa kroppaa. Ja ihminen kuluu vanhetessaan, vaikka tekisi mitä.

48-vuotiaana olen vielä (tai oikeastaan taas, burnout läpikäytynä) vireä työntekijä, mutta joudun kuuntelemaan kroppaani äärimmäisen tarkkaan, ettei ongelmat riistäytyisi käsistä. Tällä viikolla oikea käsi alkoi pitkästä aikaa vihoitella pahaenteisesti, joten siirsin kotikoneen hiiren vasempaan käteen.  Toimistolla minulla on pystyhiiri (ergonomisesti aivan loistava), mutta se toimii vain oikealla kädellä. Näppäimistöni on sellainen vähän erikoinen kahtiajaettu, jotta saisin lisäergonomiaa näpyttelyyn.

Lisäksi koitan satsata taukoihin ja liikuntaan. Uiminen on tänä syksynä ollut tärkein liikunnan muoto, vaikka onkin vaikea huolehtia tasaisesta liikuntarytmistä, kun ei mukamas ehdi. Hiihtokelejä odottelen.

Tietotyö on hienointa, mitä ihminen voi ammatikseen tehdä. Ei voi ehkä yleistää, mutta ainakin se sopii minulle; aivojen haastaminen tuntuu merkitykselliseltä ja pitää vireänä. Kunhan pidän fyysiset pikkuvaivat aisoissa sopivan terveellä elämäntyylillä, niin sanoisin, ettei hyvän työpäivän jälkeinen hyvänolontunne poikkea paljonkaan vaikkapa maanviljelijän työn palkitsevuudesta.

P.S. Älypuhelin on aivan vihoviimeinen keski-ikäisen tietotyöläisen vempain. Joudun rajoittamaan puhelin-somekäyttöä tietoisesti, sillä käteni eivät pidä siitä ollenkaan.

Oivalluksia ajankäytöstä

Olen aika monialainen kiinnostuksiltani. Nuorena käytin kaiken vapaa-aikani kiinnostuksiini ja harrastuksiini. Nukuin silloin, kun en muuta enää jaksanut. Aamulla väsytti, mutta jotenkin päivästä aina selvisi, pienillä torkuilla yleisissä kulkuneuvoissa jne.

Nykyään, vajaana ( Fingerpori rikkoi tuon sanan 🙂 ) viisikymppisenä tajuan faktat: minulla on suuri perhe ja taannoinen burnout  perinpohjaisesti koettuna ja käsiteltynä.  Kuten moni muukin tuon kokenut, syvällä sisimmässäni olen vakuuttunut, etten anna enää tuollaisen uupumisen toistua elämässäni. Täytyy levätä tarpeeksi, vaikka mikä olisi…melkeinpä vaikka maailma kaatuisi ympärilläni.

Ennen en todellakaan malttanut levätä. Levottomassa nuoruuden energisyydessäni ja itseni etsimisessä tuli lopulta mentyä ylivoimaisiin projekteihin. Kamelin selän katkaisi hirsitaloprojekti ja firman käynnistäminen keskellä perheen ruuhkavuosia. Se vaati sitten kovan veron, ja seurasi monta vaisumpaa vuotta.

Enää en luovu levosta, ellei ole aivan pakko. Kun on levännyt tarpeeksi, mielialakin on todennäköisemmin kohdillaan, ja se jos jokin tuo henkistä energiaa elämään. Kuulostaa lattealta tätä kirjoittaessani, mutta miksi minun piti elää keski-ikäiseksi tajutakseni tämän? Arvelen sen johtuvan oirehtimisesta: eri syistä pääsin vasta nuorena keski-ikäisenä rakentamaan identiteettini sellaiseksi, mikä sen pitäisi olla. Tämä ei ole mitenkään uniikkia: on normaalia miettiä elämänsä arvopohjaa nelikymppisenä. Karuimmillaan voi tulla vastaan kysymys: elänkö tässä omaa vai muiden elämää?

Kun mies on nelkytvuotias
se ravaa terapiassa
ja nuuhkii rakentamansa
talon kellarista hometta

– Tuure Kilpeläinen: Hyvä, paha, ruma mies

Aivan viime aikoihin asti minulla oli jäänyt joitani asioita, jotka vähän häiritsivät suuntautumistani lepäämisen optimointiin: olen aina pitänyt tietokonepeleistä, ja lisäksi viime vuosina on tullut Netflix ja muita upeita sarjoja tuottavia palveluja. Molemmat noista koukuttavat helposti överisti. Ne varastavat usein juuri sitä aikaa, kun pitäisi jo harkita nukkumaan menemistä. Ei noissa sisältöpalveluissa sinänsä mitään pahaa ole, mutta viime aikoina olen miettinyt niiden merkitystä. Hömppä on hyvää tilkettä rankkaan ruuhkavuosielämään, mutta entäs nyt, kun ruuhka on vähän keventynyt? Tuovatko sarjat ja tietokonepelit elämääni jotain oleellista silloin, kun en tarvitse erityisesti rentoutushetkeä?

Hyvät dokumentit, ”tasokkaat” elokuvat ja älykäs huumoriviihde (esim. Pitääkö olla huolissaan?) uppoaa minuun kyllä. Onneksi niiden tarjonta on rajallista, joten tulee keksittyä myös muuta merkityksellistä vapaa-ajan tekemistä. Kuten aktiiviset harrastukset. Ja lukeminen. Äänikirja-puhelinsovellus  Storytel (muitakin on, tuo sattui valinnakseni) on ollut ahkerassa käytössä viime kuukausina.

Tänä vuonna olen keksinyt erityisen hyvän rentoutumismuodon, jota käytän erityisesti työmatkoilla: pelkkä hiljaisuus vastamelukuulokkeilla. Tunnen melkein fyysisesti, miten aivosoluni lepäävät hiljaisuudessa. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen hieman meluherkkä. Kiinnostavaa on, että olen ymmärtänyt tuon kokemuksen aivosolujeni lepäämisestä vastaavan sitä, mitä aivoissa oikeasti tapahtuu levätessä. Tämä voi olla toiveajattelua, mutta minusta tuntuu, että olen viime aikoina ollut erityisen pirteällä ja luovalla päällä, töissä ja kotona.

Tein paikallisen meemin kiipeämällä kuuseen

Vuonna 2012 kiipesin pihakuuseen huoltamaan radioamatööriantenniani (80m delta loop) ja tein kiipeilystäni pienen videon. Lapseni häpeävät sitä, sillä kylämme lapset ovat tiennet siitä alusta asti ja heistä tuli Youtube-seuraajiani. Olen nähnyt jopa alakoululaisen tekemän parodiavideon, jossa roikutaan puskassa ja imitoidaan minua. En saanut siihen videoon julkaisulupaa, harmi.

Outo tarina kaiken tarkoituksesta

Keväällä 2006 silloisesta työpaikastani loppui työt, ja minutkin lomautettiin, taisin olla viimeinen lomautettu. Siinä tuli meillä pieni tenkkapoo vaimoni kanssa: hakisinko uutta työpaikkaa, vai satsataanko sivutoimiseen yritykseeni, joka on osoittautunut lupaavaksi. Hurjaksi ryöstäytynyt rakennusprojekti sai meidät riskihakuisiksi, ja päätimme satsata kaiken yritykseen.

Tuli eteen päätös, joka oli tehtävä: yrityksen liikevaihto ei riittänyt menoihimme, joten teimme päätöksen maksaa verot jälkiverona ennakkoveron sijaan. Luotimme siihen, että asia järjestyy jotenkin joskus.

No, siinä kävi niin, että vaimoni kuoli seuraavana vuonna. Traagista tietenkin, ja oli rankkaa jäädä suuren perheen yksinhuoltajaksi keskelle valtavaa rakennusprojektia ja yrityksen alkuvaiheen kaaosta. Kohta tuo maksamaton vero tuli maksettavaksi, eikä minulla ollut vielä missään löysää, jolla hoitaa tämä velka. En ehtinyt pitkään stressata aiheesta, kun posti toi tiedon, että edesmenneen vaimoni kertyneet eläkkeet maksetaan pian tililleni. En tiennyt, että on olemassa tuollainen prosessi!

Tuo eläkekertymä kuittasi noin sadan euron tarkkuudella sen verovelan, jonka päätimme ottaa syksyllä 2006.

Tämä tarina olisi aika huono, ellei olisi tosi. Se on osa elämäntarinaani, ja täten yhtä lailla osa Moveniumin yritystarinaa.

Avasin pitkästä aikaa nettisivut

Tämä oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa…nyt käytin sunnuntai-iltapäivän siihen, että avasin tämän sivuston ja kirjoitin siihen alustavat teksti. Tarkoituksenani on kirjoitella monenlaisista aiheista tässä blogiosuudessa. Laitan tänne tulevia tekstejä jakoon sosiaaliseen mediaan sen mukaan, mihin aiheeseen ne liittyvät.

Tämän blogin alusta on WordPress, joka on asennettu Google Cloud Platformiin. Tähän hienoon pilvialustaan olen perehtynyt viime aikoina työni puolesta. Nyt ajattelin availla tätä myös harrastusmielessä…katsotaan, mitä tänne kehittyy ajan mittaan 🙂

Ylläoleva kakku ei liity tähän asiaan millään lailla, vaan kuvittaa vain typerästi tätä juttua.