Amatööriradio

Olen radioamatööri vuodesta (muistaakseni) 1987. Olen tajunnut, ettei  moni nykyään tiedä, mitä se tarkoittaa. Radioamatöörillä on lupa kommunikoida radiolla  hyvin monilla eri taajuusalueilla, ja parhaimmillaan myös melko suurilla tehoilla. Yhteydet voidaan hoitaa mikrofonilla, sähkötysavaimella tai tietokoneella. Radiotekniikka- antennitekniikka ja radioaaltojen etenemistekniikka on tähän liittyviä kiinnostavia teknisiä kokonaisuuksia. Ja niin, nykyään myös tietotekniikka, jossa olen ehkä vahvimmillani.

Minulla on vielä tallessa sähkötyksen harjoituskasetteja 80-luvulta.

Ja kyllä, olen ollut yhteydessä Uuteen Seelantiin ja Australiaan, monen monta kertaa. (Tätä kysytään usein 🙂 ) Mieleeni on jäänyt erityisesti juttelu 80-luvun lopussa Mir-avaruusaseman kosmonautin kanssa….yhteys katkesi, kun satelliitti lipui horisontin taakse.

Radioamatööritunnukseni on nykyään OH3GGQ. 1980-luvulla Ruotsissa olin SM4SWF. Keksin tämän harrastuksen teininä, kun löysin aiheeseen liittyvän kirjan yläkoulun kirjastosta. Olin tuolloin jo DX-kuuntelija (sekin keksitty kirjaston hyllystä), mutta halusin ehdottomasti saada luvat radiolähettimen käyttöön. Opettelin tarvittavat asiat tutkintoa varten, elektroniikan, radiotekniikan jne. Ja sähkötyksen, joka oli tuolloin pakollinen taito! Minun oli jostain syystä helppo oppia sähkötys. Sanotaan, että musikaalisuus helpottaa tämän oppimista…ehkä sitten niin. Laivastossa kehitin tätä taitoa vielä kovasti.

Tässä kuusessa on 1,8MHz-dipoli ja 14 MHz-deltaloopin toinen pää. Kuvassa näkyy talomme ja tuolloin puolivalmis saunamme vuodelta 2013.

Suomeen muuttaessani tähän harrastukseen tuli 20 vuoden tauko, kunnes aloitin sen uudestaan vuonna 2010. Aloitin joskus myös tähän liittyvän blogin, jotan en tosin ole vähään aikaan päivittänyt: oh3ggq.blogspot.com. Meillä on hehtaarin kokoinen piha, josta suurin osa on metsää. Siksi puiden väleissä on kaikenlaisia johtoja; lyhytaaltoantennejani.

Suomessa tämä harrastus tuntuu nykyään aika marginaaliselta, ja harrastajien keski-ikä on korkea. Monessa muussa maassa laji on kehittynyt paremmin; harrastajia on miljoonia. Tietotekniikka ja internet on on tuonut tähän harrastukseen monia uusia ja hienoja sävyjä, ja on ollut mukavaa opettaa niitä senioreillekin.

Tässä esimerkkiä nörttäilyistäni:

Tässä lajissa järjestetään myös kilpailuja, ja olen ollut niissä usein mukana. Monta diplomiakin on tullut, jopa yksi pokaali 🙂 Kilpailuissa on yleensä tarkoituksena ottaa rajatussa ajassa (tyypillisesti vuorokausi) niin monta yhteyttä, kuin mahdollista ja niin moneen maahan, kuin mahdollista. Pidän erityisesti sähkötyskilpailuista, sillä niissä voi päästää hienoon flowhun, kun viestejä tulkitaan piipitysvilinässä. Arki unohtuu taatusti vähäksi aikaa 🙂

Tässä esimerkki siitä, miltä tietokoneella voi näyttää radiokilpailussa. Kuva vuodelta 2014, jolloin voitin sarjani Suomessa.

Minulla on vain ns. vertikaali- ja lanka-antenneja. Minulla ei siis ole sellaista hienoa 30-40m-mastoa, jonka päässä on pyöritettävä suunta-antenni. Arvaatte varmaan, että haaveissa on.

Tässä lisää tietoa radioamatööritoiminnasta.